Oisit ees voinut yrittää

"Sä oot laihtunut."

"Noilla syömisillä mitä sä syöt ei ole normaalia laihtua."

"Jos sä yrittäisit niin kuinka paljon saisit painoa pois?"

"Sä oot liian laiha."

"Tiiätkö paljon siinä on kaloreita?"

"SÄ ET PYSTYISI OLEMAAN SYÖMÄTTÄ."

Viimeinen kuulostaa haasteelta, siihen tarttuu jokin pieni osa mun päässä, joka aina ennenkin on ottanut haasteita vastaan eikä suostu luovuttamaan. Sitten siellä on se pieni typerä osa, jonka piti vaieta ikuisiksi ajoiksi, joka ei koskaan oikeasti ole saanut kunnon otetta ja joka heikkoina hetkinä heittää tyhmiä ajatuksia ilmaan. Jospa niitä numeroita saisikin vielä ihan vähän alemmas.
Pahinta on että tällä hetkellä mä laihdun muutenkin, luultavasti stressi tekee sitä. Tiedän olevani laiha, mutta jos mä johonkin haasteeseen tartun niin se on menoa sitten (mulle on mm. heitetty aivan tosissaan että mitä jos mun pitäisi pudottaa viisi kiloa syyslomaan mennessä niin onnistuisinko? Ja sitten pyydettiin todistamaan se, mutta en lähtenyt leikkiin). Kiitos mun irl-kavereista, jotka aika hyvin esimerkillään ja jutuillaan pitää mun pään pinnalla.

Tykkään syödä ja luulen, että mulla on ihan terve suhde ruokaan, mutta jossain vaiheessa mä huomaan ajattelevani liikaa painoa. Sitten mä päätän, että ei vaa'alle menoa, mitä mä sillä tiedolla teen? Mutta se päätös romahtaa aina niinä päivinä kun äiti on sitä mieltä että mun on käytävä vaa'alla. Täytyyhän sen tietää, mitä mä painan, täytyyhän sen saada kontrolloida sitäkin