Mä haluaisin ystävän. Älkää käsittäkö väärin, mulla on kavereita, joista osaa pidän myös ystävinä. Mutta mun ystävät ja kaverit on joko sellaisia, joiden kanssa puhutaan "pinnallisuuksia" ja tehdään asioita tai sitten sellaisia, joiden ongelmat on aina tärkeämpiä kuin mun (jolloin olen pelkästään kuuntelijana). Kaipaan sellaista ihmistä, jonka kanssa voisin jakaa niin ilot kuin surut, molempien meidän ilot ja surut. Jolle voisin kertoa omista asioista, joka ei tyytyisi mun kuulumisien kohdalla "ihan okei" vastaukseen, jolle voisin soittaa silloin kun menee huonosti ja yhtälailla silloin kun menee hyvin. Joka ei vaihtaisi puheenaihetta silloin kun yritän kertoa jostain, ja jonka kanssa puhuttaisiin myös vakavista asioista. Jolle voisin reilusti puhua viiltelystä, painosta ja äidistä, mistä milloinkin.
Arvostan mun tämänhetkisiä kavereita/ystäviä, mutta ongelma on, ettei ne joko tiedä mulla menevän välillä huonostikin tai sitten niitä ei kiinnosta/ne ei jaksa mun asioita.
Vikaa on varmasti myös minussa, en meinaa päästää ihmisiä tarpeeksi lähelle. Muutamat ihmissuhteet varsinkin nyt lähiaikoina on osoittaneet, että kannattaa hyvin tarkkaan miettiä, mitä kertoo ja kenelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti