Tyttö epäkunnossa

"Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon
Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa
Annetaan sun olla vielä nuori, vähän aikaa"

Herra Ylppö ja ihmiset - Tyttö epäkunnossa

 

Miksi kaikki on aina mun vastuulla? Miksi musta odotetaan juurikin jotain pelastajaa, joka voisi ratkaista kaiken? Liian monelle ihmiselle minusta on tullut vain joku ilmainen terapeutti, jonka pitää olla aina tavoitettavissa, jos en ole niin kaikki mitä tapahtuu on mun syytä, mähän olen silloin hylännyt ihmiset. Mitä väliä sillä on kenellekään, että minullakin on oma elämä ja omat vaikeudet?

Autan ihmisiä mielelläni, mutta siinä vaiheessa kun saan haukkuja siitä kun en vastaa niin ollaan vähän liian pitkällä.

Niin kuin monia muitakin, mua ahdistaa koulun alku. Mutta toisaalta mä myös odotan sitä, sillä vaikka mun kaveripiiri on outo, niin olen nähnyt niitä aivan liian harvoin kesän aikana. Eniten mä arvostan niissä niiden positiivisuutta ja sellaista häpeämättömyyttä, kykyä tehdä melkein mitä vaan häpeämättä. Kaipaan sitä kun ne selittää opettajalle mitä on yaoi tai riehuu ruokalassa ja mä en tiedä pitäisikö hävetä silmät päästään vai nauraa. Ne voi nauraa mun äidin tyhmille jutuille, ja mun koepanikoinnille tai hymyillen sanoa mua äidiksi silloin kun mä valitan niiden riehumisesta. Ja vaikkei ne mun ongelmista tiedäkään, niin niillä on aina aikaa kuunnella, ne ei vaihda puheenaihetta.

Kaipaan sitä, ettei ne hauku tai valita jatkuvasti, kaipaan juuri nyt sellaista huoletonta keskustelua, jossa puhutaan jostain tyhmästä ja yhdentekevästä, eikä mun tarvi jatkuvasti huolehtia tai vakuutella keskustelukumppanilleni jotain. Kaipaan nyt sellaista keskustelua, että olisin juttukumppanille ensisijaisesti ystävä tai kaveri, en pelastaja tai terapeutti.