maanantai 11. marraskuuta 2013
Auta mua
Kipu polvessa repii ylös. Liikkumaan, tavallinen kävely sattuu vähiten. Kiroan äidin, sen lääkärin ja pelkurimaisen itseni, kun silloin vuosia sitten polvea ei tutkittu kunnolla. Voisin huutaa kivusta ja turhautumisesta, kun mä vieläkin pelkään liikaa tehdäkseni tälle jotain.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Leave me alone
Leave me alone, I wanna go home
I don't wanna see you, so leave me alone
Leave me alone, 'cause I feel like dying
Leave me alone, I wanna go home
Minkä vuoksi, kertokaa minkä vuoksi, ihmisten on vaikea tajuta, että vaikka puhuminen auttaa, on sellaisia asioita, joita pitää käsitellä itse? Tai sellaisia asioita, jotka täytyy ensin itse käydä läpi ennen kuin niistä puhutaan muille? Minulla ainakin on, mutta olenkin ehkä vähän erakkoluonne. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, jos sanotaan, että haluaisin miettiä omia asioitani hetken?
Ja miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että jos te keskeytätte minut aina kun puhun, niin en halua puhua teille silloin kun teistä tuntuu siltä, että nyt voisitte hetken kuunnella?
I don't wanna see you, so leave me alone
Leave me alone, 'cause I feel like dying
Leave me alone, I wanna go home
Minkä vuoksi, kertokaa minkä vuoksi, ihmisten on vaikea tajuta, että vaikka puhuminen auttaa, on sellaisia asioita, joita pitää käsitellä itse? Tai sellaisia asioita, jotka täytyy ensin itse käydä läpi ennen kuin niistä puhutaan muille? Minulla ainakin on, mutta olenkin ehkä vähän erakkoluonne. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, jos sanotaan, että haluaisin miettiä omia asioitani hetken?
Ja miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että jos te keskeytätte minut aina kun puhun, niin en halua puhua teille silloin kun teistä tuntuu siltä, että nyt voisitte hetken kuunnella?
tiistai 5. marraskuuta 2013
Aika paljon rikki meni niinä päivinä
Sillä tänään
Kun te tuutte vastaan mä en vaihda kadun puolta
Toivon kaikkea hyvää
Tervehdin. Hymyilen. Kuuluu hyvää, entäs sinnepäin? Joo, mummon kuolemasta tulee kohta kaksi vuotta. Joo, niin kauan, munkin on vaikea uskoa.
Kuuluu kaikkea hyvää
Ai selkä taas? Mutta hyvinhän sä näytät liikkuvan. Hymyilen, koitan päästä lähtemään.
Aika paljon rikki meni niinä päivinä
Astun yhden askeleen kauemmas kun sinä astut yhden lähemmäs. Vaivihkaa kumpikin, kuin asentoa vaihtaen. Joo, äidille kuuluu ihan hyvää.
Kun te tuutte vastaan, niin kai mä kuulen
kaikkea hyvää
Pitää katsoa, onko mulla joku päivä aikaa tulla kahville. Mutta minä tiedän, sinä tiedät, että mä en aio tulla. Sinä tiesit sen jo kysyessäsi ja minä näen katseestasi, että sinä tiedät olevasi syy siihen.
Menin eteenpäin kai pistät sä pahaksi
Sinä toukokuun päivänä sä olisit voinut pilata mun elämän. Kai mä vieläkin voisin antaa sen päivän pilata mun loppuelämän. Mutta se ei tehnyt sitä silloin, eikä se tee sitä nytkään. Ehkä sitä joskus vain ollaan vahvoja.
Mä lupaan viedä terveisiä. Mulla on kiire kouluun, olen kahden askeleen päässä ennen kuin huomaatkaan. Hymyilen ja heilautan. Nopeasti pyyhkäisen huuliani kuin yrittäen saada vanhan pinttyneen tahran irti. Ja tiedän, että sä katsot. Ja ehkä hetken, hetken, mä haluaisin tietää, mitä sä ajattelet.
Sillä tänään
Kun te tuutte vastaan mä en vaihda kadun puolta
Toivon kaikkea hyvää
Kursiivit: Antti Kleemola - Kaikkea hyvää
Kun te tuutte vastaan mä en vaihda kadun puolta
Toivon kaikkea hyvää
Tervehdin. Hymyilen. Kuuluu hyvää, entäs sinnepäin? Joo, mummon kuolemasta tulee kohta kaksi vuotta. Joo, niin kauan, munkin on vaikea uskoa.
Kuuluu kaikkea hyvää
Ai selkä taas? Mutta hyvinhän sä näytät liikkuvan. Hymyilen, koitan päästä lähtemään.
Aika paljon rikki meni niinä päivinä
Astun yhden askeleen kauemmas kun sinä astut yhden lähemmäs. Vaivihkaa kumpikin, kuin asentoa vaihtaen. Joo, äidille kuuluu ihan hyvää.
Kun te tuutte vastaan, niin kai mä kuulen
kaikkea hyvää
Pitää katsoa, onko mulla joku päivä aikaa tulla kahville. Mutta minä tiedän, sinä tiedät, että mä en aio tulla. Sinä tiesit sen jo kysyessäsi ja minä näen katseestasi, että sinä tiedät olevasi syy siihen.
Menin eteenpäin kai pistät sä pahaksi
Sinä toukokuun päivänä sä olisit voinut pilata mun elämän. Kai mä vieläkin voisin antaa sen päivän pilata mun loppuelämän. Mutta se ei tehnyt sitä silloin, eikä se tee sitä nytkään. Ehkä sitä joskus vain ollaan vahvoja.
Mä lupaan viedä terveisiä. Mulla on kiire kouluun, olen kahden askeleen päässä ennen kuin huomaatkaan. Hymyilen ja heilautan. Nopeasti pyyhkäisen huuliani kuin yrittäen saada vanhan pinttyneen tahran irti. Ja tiedän, että sä katsot. Ja ehkä hetken, hetken, mä haluaisin tietää, mitä sä ajattelet.
Sillä tänään
Kun te tuutte vastaan mä en vaihda kadun puolta
Toivon kaikkea hyvää
Kursiivit: Antti Kleemola - Kaikkea hyvää
Tilaa:
Kommentit (Atom)