"Oon ku taikuri faktoja kiertämään
Tänä iltan mä tein niin, tänä iltan mä tein niin
On aamuyö, enkä unta saa vieläkään
Ootan auringonnousuun, ootan auringonnousuun
Eksyin mun tieltä, en löydä takaisin todellisuuteen"
Eilisilta:
Toinen puhuu itsemurhasta, toinen sanoo rakastavansa, rakastuneensa muhun. Mä en tiedä itkenkö vai nauranko, mä en tiedä, haluanko kuulla kummankaan puhetta loppuun. Ja sitten mä itken, itken, itken. Well I was telling that, talking to you I kind of feel like as if I was in love with you. Ne sanat romauttaa alas vanhan muurin. "Kukaan ei ikinä rakastu suhun, kukaan ei voi rakastua suhun kun olet tuollainen." Vaikka mä tiedän, ettei tästä oikeasti tule mitään, etäisyys ja kaikki muu on liikaa, mutta se, että joku sanoi noin, tietämättä mun tilannetta, tietämättä mitä ne sanat mulle tarkoittaa, merkitsee mulle paljon. Ja sitten mä loppuillaksi annan itselleni luvan hymyillä, unohtaa hetkeksi kaiken. Hymyillä sille, että jossain on joku, joka sanoo rakastavansa. Hymyillä sille tiedolle, että muhun voi sittenkin rakastua. :)
I mean even I don't know how could this feel like this way
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti