Asioita

Musta tuntuu, että mulla on tänään kauheasti sanottavaa, pahoittelen siis postauksen mahdollista sekavuutta.

Ensinnäkin, paino. Tuntuu, että viime aikoina joka tuutista on tullut sellaista painokaloritsyöminenlaihdutus -juttua, sillä aseenteella, että painoi mitä vaan niin painoa on pakko saada alemmas, maksoi mitä maksoi.
Mun oma paino on tammikuusta asti laskenut hitaasti mutta varmasti (en pidä kirjaa painostani, mutta pata-akka pitää). Tiedän, että suurin syy on stressi, mulla ei syömiset tai syömättömyydet ihan hirveästi vaikuta, stressi taas vaikuttaa painoon vähän liikaakin. Ja mä en siis yritä laihduttaa, paino olisi mun puolesta saanut pysyä siellä missä se oli tammikuussa, koska tiedän ettei mun tarvi laihtua.
Mä tiedän, että paino menee vielä alaspäin kun lähden perheen kanssa lomamatkalle. Niiden kanssa vuorokauden ympäri on sen verran suuri stressitekijä, että ihan varmasti menee vähitään kilon, luultavasti enemmän, kokemusta on. Ongelma oikeastaan se, että joku pieni ääni mun päässä sanoo, että saahan se mennäkin, mitä väliä, monet pienemmätkin laihduttaa? Tiedän, (ja siihen ei edes tota pientä ääntä tarvita) että monet olisi vain tyytyväisiä jos paino laskisi näin "helposti" ja olen saanut kuulla että olen tyhmä kun se on mulle ongelma. Mä vaan en enää haluaisi siihen normaali- ja alipainon rajalle keikkumaan, koska siitä mä tipahdan kuitenkin. Ja tuo pieni ääni sanoo, ettei se haittaisi, ettei sillä tipahtamisella ole väliä... Mutta on sillä, mä tiedän ainakin vielä, että on.

Toiseksi, välittäminen. Välillä tuntuu, ettei ketään oikeasti kiinnosta, jos ei ilmoita olevansa aikeissa tappaa itsensä. Mä olen huomannut sen sekä omalla että muiden kohdalla. Esimerkiksi itse olen viikon sisään lähettänyt yhdelle ihmiselle sähköpostiviestin, jossa mä kerroin, etten jaksa enää, enkä tiedä mitä teen. Luulin oikeasti, että tämä ihminen välittäisi, luulin että on hyvä ajatus lähettää se viesti, luulin, että sanat "mä en oikeasti tiedä mitä mä enää teen" olisi tarpeeksi selkeä avunpyyntö muun tekstin ohessa. Mutta eipä se sitten mennytkään ihan niin kuin piti, mitäs olin tyhmä ja lähetin sen viestin, ei sitä loppujen lopuksi kiinnostanutkaan, sillähän on oma elämä ja toiset ihmiset, joista olla huolissaan. Se oli huono ilta mulla, olin viillellyt ihan liikaa, olin juossut, olin kirjoittanut, tehnyt kaikkea mikä yleensä auttaa, enkä tiennyt mitä vielä voisi tapahtua. Mutta ilmeisesti mun viesteistäkin kuultaa läpi sellainen "tuolla on kaikki täydellisesti" -ilmoitus, joka kertoo ihmisille, että mä pystyn aina olemaan se joka huolehtii, se joka pitää kaikki muut pystyssä.